Puttaamisen taito: Greenillä mestariksi

Vanha golfsanonta kuuluu: “Drive for show, putt for dough.” Puttaaminen muodostaa helposti 40 prosenttia kaikista lyönneistä kierroksen aikana, ja silti suurin osa harjoitteluajasta käytetään pitkiin lyönteihin rengillä. Jos haluat todella parantaa tuloksiasi, greeni on paikka, jossa suurimmat säästöt odottavat.

Puttauksen ote — tuntuma ratkaisee

Puttauksen ote poikkeaa merkittävästi tavallisesta golfotteesta. Pitkissä lyönneissä haetaan voimaa ja nopeutta, mutta greenillä tarvitaan ennen kaikkea kontrollia ja tasaista liikettä.

Yleisin puttausote on käänteinen päällekkäisote, jossa vasemman käden etusormi asettuu oikean käden sormien päälle. Tämä lukitsee ranteet paremmin ja vähentää ylimääräistä liikettä. Toinen suosittu vaihtoehto on ristiote, jossa vasen käsi on alempana ja oikea ylempänä — tämä neutraloi dominoivan käden vaikutusta.

Viime vuosina myös niin sanottu claw-ote on yleistynyt. Siinä oikea käsi tarttuu mailan varteen ikään kuin kynään, mikä vapauttaa ranteen liikkeestä kokonaan.

Riippumatta otteesta, paineen tulee olla kevyt ja tasainen. Putterin varsi lepää enemmän kämmenissä kuin sormissa, mikä auttaa pitämään liikkeen hallittuna ja vakaana.

Asento ja puttauksen mekaniikka

Puttausasennossa silmät ovat suoraan pallon yläpuolella tai aivan sen sisäpuolella. Tämä on tärkeää linjauksen kannalta — jos silmät ovat liian kaukana pallosta, linja näyttää vääristyneeltä.

Jalat ovat hartianlevyisessä asennossa, paino jakautuu tasaisesti tai hieman vasemman jalan puolelle. Käsivarret roikkuvat luontevasti suoraan olkapäiden alta, ja kyynärpäät osoittavat kevyesti kylkiin päin.

Puttauksen liike tulee olkapäistä, ei ranteista tai käsistä. Ajattele olkapäitäsi keinulautana: vasen olkapää nousee ja oikea laskee takaswingissä, ja päinvastoin lyönnissä. Ranteet pysyvät lukittuina koko liikkeen ajan.

Mailan pää liikkuu tasaisesti pendelin tavoin. Takaswingissä ja läpiviennissä etäisyys on suunnilleen sama — tämä tuottaa tasaisen kiihtyvyyden ilman nykivää iskua.

Greenin lukeminen — näe urat ennen lyöntiä

Greenin lukeminen on taito, joka erottaa kokeneen pelaajan aloittelijasta. Jokainen greeni on erilainen, ja pinnanmuodot vaikuttavat pallon kulkuun ratkaisevasti.

Aloita tarkastelemalla greeniä jo lähestymislyönnin jälkeen kävellessäsi greenille. Kiinnitä huomiota maaston yleiseen kaltevuuteen: vierikö maa järveä, ojaa tai matalaa aluetta kohti? Usein suuret maastonmuodot vaikuttavat breikkiin enemmän kuin mitä pelkästään läheltä katsottuna näkee.

Kun olet greenillä, kyykisty pallon taakse ja katsele linjaa kohti reikää. Etsi kaltevuuksia ja mutkia. Tarkastele linjaa myös reiän takaa palloa kohti ja sivulta — eri kulmista näkee eri asioita.

Nurmen kiilto antaa myös vihjeitä. Jos nurmi kiiltää sinua kohti katsottuna, palaat myötäsyyhyn ja pallo rullaa nopeammin. Vastasyyhyn putattaessa nurmi näyttää tummemmalta ja pallo hidastuu.

Opettele arvioimaan breakin määrä konkreettisina senttimetreinä. Sen sijaan, että ajattelisit “pallo kaartuu vasemmalle”, mieti “tässä on 15 senttimetriä breikkiä vasemmalle”. Tämä auttaa valitsemaan tähtäyspisteen tarkemmin.

Etäisyyden hallinta — puttauksen tärkein taito

Jos greenin lukeminen on puttaamisen äly, etäisyyden hallinta on sen sydän. Voit lukea greenin täydellisesti, mutta jos pallo pysähtyy metrin liian lyhyeen tai rullaa kaksi metriä ohi, hyvästä lukemisesta ei ole hyötyä.

Etäisyyden hallinta perustuu takaswingiin pituuteen, ei lyönnin voimakkuuteen. Pidempi takaswingi tuottaa pidemmän puttin, lyhyempi lyhyemmän. Käsien ei pitäisi kiihdyttää tai hidastaa liikettä lyöntihetkellä — liike on tasainen alusta loppuun.

Hyvä harjoitus on “portaat”: aseta palloja greenille metrin välein kolmesta metristä kymmeneen metriin. Putaa jokainen pallo ja pyri saamaan ne pysähtymään reiän ohi 30–50 senttimetrin päähän. Tämä opettaa kalibroimaan takaswingiin pituuden eri etäisyyksille.

Toinen tehokas menetelmä on putata ilman reikää. Valitse etäisyys ja yritä saada kaikki pallot pysähtymään samalle alueelle. Kun poistat reiän paineenluojan, keskittyminen siirtyy puhtaasti etäisyyden tuntemiseen.

Lag-puttaus — pitkien puttien strategia

Pitkissä puteissa, yli seitsemän metrin etäisyydeltä, ensisijainen tavoite ei ole upottaa palloa vaan saada se lähelle reikää niin, että jäljellejäävä putti on helppo. Tätä kutsutaan lag-puttaamiseksi.

Lag-putissa etäisyyden hallinta on suunnan hallintaa tärkeämpää. Ajattele kohdealueena metrin halkaisijaltaan olevaa ympyrää reiän ympärillä. Jos saat pallon tähän ympyrään, olet onnistunut erinomaisesti.

Pitkissä puteissa breikki vaikuttaa enemmän, koska pallo on liikkeessä pidempään ja hidastuu loppumatkasta, jolloin kaltevuus ohjaa sitä voimakkaammin. Muista huomioida erityisesti loppuosan breikki — siinä vaiheessa pallo kulkee hitaasti ja kääntyy eniten.

Hyvä nyrkkisääntö on, että pitkän puttin on parempi jäädä hieman reiän ohi kuin alle. “Never up, never in” — pallo, joka ei saavuta reikää, ei voi mennä sisään. Samalla ohi menevä pallo näyttää sinulle paluuputin linjan.

Lyhyet putit — luottamuksen rakentaminen

Lyhyet putit, metristä kahteen, ovat teknisesti yksinkertaisia mutta henkisesti haastavia. Paineet onnistumisesta voivat jäykistää liikkeen ja aiheuttaa nykäisyjä.

Lyhyissä puteissa keskity kolmeen asiaan: linjaus, tasainen liike ja katse pallossa. Valitse tähtäyspiste reiän reunalla tai linjalla ja linjaa putterisi siihen huolellisesti. Sen jälkeen unohda reikä ja tee rauhallinen, tasainen lyönti.

Tärkeä vinkki: älä nosta katsettasi seuraamaan palloa liian aikaisin. Anna pallon rullata ja kuuntele, kuuluuko se tippuvan reikään. Katseen nostaminen liian aikaisin aiheuttaa usein olkapäiden avautumisen ja puttin suistumisen linjalta.

Harjoittele lyhyitä putteja ympyrässä: aseta neljä palloa reiän ympärille metrin etäisyydelle ja putaa ne kaikki sisään. Siirry puoleentoista metriin ja toista. Kun uppoaminen on johdonmukaista, luottamus kasvaa nopeasti.

Puttauksen rutiini — toistettavuus tuo varmuutta

Jokaisella hyvällä puttaajalla on selkeä esiputtausrutiini, jonka hän toistaa joka kerta. Rutiini rauhoittaa mielen, antaa aikaa valmistautua ja poistaa ylimääräistä ajattelua lyöntihetkellä.

Tyypillinen rutiini voi näyttää tältä:

1. Lue greeni pallon takaa ja valitse linja
2. Tee yksi tai kaksi harjoituslyöntiä pallon vieressä, keskittyen etäisyyden tuntemiseen
3. Aseta putteri pallon taakse ja linjaa se tähtäyspisteeseen
4. Aseta jalat paikalleen
5. Katso reikää kerran tai kaksi kalibroimaan etäisyys
6. Katse takaisin palloon ja lyö ilman viivytystä

Rutiinin kesto tulisi olla aina sama — noin 15–20 sekuntia. Jos seisot pallon yllä liian kauan, epäilykset alkavat hiipiä mieleen. Tee päätös, luota siihen ja lyö.

Henkinen peli greenillä

Puttaaminen on golfin mentaalisesti vaativin osa-alue. Jokainen golfari kohtaa jossain vaiheessa uran aikana puttaamiseen liittyvää epävarmuutta, ja se on täysin normaalia.

Tärkeintä on hyväksyä, että jokainen putti ei mene sisään. Ammattilaisetkin upottavat kahden metrin puteista vain noin 70 prosenttia. Kohtuullisten odotusten asettaminen vapauttaa paineen ja mahdollistaa rennon lyönnin.

Keskity prosessiin, älä tulokseen. Jos linjauksesi oli hyvä, liikkeesi tasainen ja kontakti puhdas, olet onnistunut — riippumatta siitä, meneekö pallo reikään. Greenit eivät ole täydellisiä, ja joskus hyvin lyöty putti ei yksinkertaisesti mene sisään.

Positiivinen itsepuhelu auttaa valtavasti. Sen sijaan, että ajattelet “älä missaa tätä”, sano itsellesi “olen harjoitellut tätä ja osaan tämän”. Aivot eivät käsittele kieltosanoja tehokkaasti — “älä missaa” muuttuu herkästi itseään toteuttavaksi ennustukseksi.

Greenillä mestariksi tuleminen vaatii kärsivällisyyttä ja harjoittelua, mutta palkinto on suuri. Kun puttaus alkaa sujua, tulokset paranevat dramaattisesti ja golfin nautinto kasvaa joka kierroksella.